VOIKO JUMALAAN LUOTTAA?

”Koko voimallani minä tarraudun sinuun ja sinun oikea kätesi tukee minua” Ps. 63:9

Pieni lapsi juoksee edellä. Lapsella on hauskaa. Välillä hän vilkaisee taakseen vain nähdäkseen tuleeko isä perässä. Mutta sitten lapsi kompastuu ja kaatuu. Itkukin tulee. Isä rientää lapsen luokse, ojentaa kätensä ja auttaa lapsen ylös. Sitten he menevät yhdessä vähän hankalamman maaston läpi. Käsi kädessä. Mitä vaikeampi maasto, sitä lujemmin lapsi tarrautuu isän käteen, eikä isäkään päästä irti vaan tukee oikealla kädellään varmistaen, että lapsi varmasti selviää perille asti.

Samoin Jumala, meidän taivaallinen Isämme, haluaa olla meidän jokaisen tuki ja turva. Jumalan ja ihmisen välinen suhde on parhaimmillaan luottamus- ja rakkaussuhde. Saatamme joskus yrittää omin avuin. Riennämme jopa edellä, mutta aina näköyhteys säilyy. Emme koskaan pääse piiloon Jumalaa, emme ehdi niin kauas, ettei Hän näkisi. Kun sitten kaadumme, mikä kuitenkin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, on Isä heti paikalla ojentaen auttavan kätensä. Hän nostaa meidät jaloillemme ja voimme jatkaa käsi kädessä turvallisesti.

Usein ajattelemme, että meidän täytyy koko voimallamme tarrautua Isän käteen, ettemme luiskahtaisi otteesta. Kuitenkin uskon, että suurempi osa kiinni pysymisessä on Isällä. Hän pitää huolen, ettei ote kirpoa. Mekin voimme puristaa, mutta sen merkitys on loppujen lopuksi pieni. Ote pysyy, emmekä joudu hukkaan, koska Isä pitää siitä huolen. Toisinaan kuitenkin lapsina haluamme itse irti otteesta. Rimpuilemme ja osoitamme sen selvästi, että haluamme itse yrittää. Kyllä Isä silloin antaa meidän jälleen kokeilla. Menemme ja kaadumme. Ja jälleen saamme aloittaa uudelleen.

Jumalasuhteessa me olemme aina lapsina riippuvaisia Isästä. Isä on uskollinen, hyvä ja armahtava. On turvallista olla käsi kädessä, pysyä Hänen lähellään. Hän pitää huolen, ettei kukaan eikä mikään erota meitä Hänestä. Hän ei aja ketään pois luotaan. Kuitenkin joskus omassa uhmassa lähdemme itse. Vain siten voi yhteys Jumalaan katketa. Ja silloinkin Hän on kaiken aikaa ajan tasalla elämämme suhteen. Kun sitten niiden omien ongelmien, epäonnistumisten ja sotkujen keskellä käännymme Isän puoleen, ojentaa Hän kätensä tukien meitä vaikeuksissamme. Hän johdattaa meitä kaiken sekasorron läpi. Hän antaa anteeksi kaikki syntimme ja rikkomuksemme Jeesuksen tähden. Käsi kädessä voimme sitten yhdessä matkaa tehdä.

Ei Jumala ole kuitenkaan mikään pelastus-automaatti, jota voimme käyttää hyväksi. Syntiemme ja tekojemme seurauksista kannamme itse vastuun. Kaatumisesta aiheutunut haava on edelleenkin, vaikka isä auttaa. Mutta kuinka selviäisimme ilman Isän apua? Elämän erilaiset karikot haavoittavat, rikkovat ja tuhoavat. Tarvitsemme kipeästi meitä viisaamman ja vahvemman tukea. Millainen suhde sinulla on Jumalan kanssa? Joko olet antanut kätesi Isän käteen? Et ole niin toivoton, että Hän työntäisi sinut pois, vaan Hän haluaa olla kanssasi kaikista elämän tilanteistasi huolimatta. Eikä kukaan voi sinua Häneltä riistää, kun Hänelle kätesi ojennat. Isä varmistaa oikealla kädellään sinua tukien, että varmasti pääset kotiin asti.

Jouko Pynnönen