Anjalankosken Helluntaiseurakunta
Etusivu  /  Tapahtumat  /  Saarnat  /  Seurakunta  /  Työmuodot  /  Lähetystyö  /  Yhteystiedot  /  Linkit

Pastorinpalsta  arkisto





ARKISTO



Pastori  
Jouko Pynnönen




Nuorisopastori
Esa Huovila



Koulupastori
Maarit Pynnönen





Anna palautetta  


ARKISTO

Kirkko vai Seurakunta? 28.9.2007

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen että Anjalankosken helluntaiseurakunta ry:n omistaman kiinteistön seinässä lukee helluntaiseurakunta. Tiesitkö että nimi rakennuksen seinässä antaa virheellistä informaatiota?

Missään muodossa rakennus ei ole koskaan seurakunta eihän raamattukaan niin opeta.

Raamattu ei myöskään opeta että seurakunta olisi jokin yhdistys, kuten Anjalankosken Helluntaiseurakunta ry on. Monesti olen kuullut sanottavan että lähden seurakunnalle, mitä! Tietenkin sillä halutaan tarkoittaa lähtemistä rukoushuoneelle tai kirkolle. Mutta jos sillä tarkoitetaan että seurakunta on jossakin osoitteessa, niin olemme hairahtuneet raamatunopetuksesta.

Raamatun aikana seurakunta kokoontui kodeissa ”soluissa” ryhmät eivät olleet kovin isoja mutta niitä oli useita. Seurakunta rakentuu Jeesukseen uskovista ihmisistä, raamatun mukaan seurakunta on siinä missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä (matt.28:20). Raamattu ei myöskään opeta että seurakunta olisi opillinen ryhmä joka valitsee jäsenensä. Jumala on se ainoa joka sanoo kuka kuuluu seurakuntaa ja kuka ei, meillä ei ole valtuuksia sanella sellaisia asioita. Me voimme tietenkin määrätä kuka kuuluu meidän jäsen rekisteriin ja kenet me haluamme siitä erottaa, jäsen rekisteriin kuuluminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin seurakuntaan kuuluminen.

Kuka sitten kuuluu seurakuntaan? ”Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu” (mar.16:16). Jumala liittää sinut Kristuksen seurakuntaan.

Raamattu myös kehottaa meitä uskovien yhteyteen (Hep.10:25), yhteydellä tarkoitetaan paljon enemmän kuin sunnuntaijumalanpalvelus.

Moni kuvittelee että seurakunta on koolla vain rukouskokouksissa ja etenkin sunnuntaina ”kokouksissa” kokouksessa saarnaa pastori, vanhimmistoveli juontaa, joku säestää ja joskus jopa kuoro laulaa. Muut istuvat hyvin passiivisena penkissä ja kuuntelevat, emme tietenkään voi unohtaa heitä jotka jäivät kotiin koska eivät ole saaneet aiemmista tilaisuuksilta muuta kuin ahterin kipeäksi.

Jumala ei tarkoittanut seurakuntaa rakennus tai ohjelma keskeiseksi vaan Jeesus keskeiseksi jossa jokainen saa antaa ja ottaa vastaan. Seurakunnan kokoontumisten tulisi olla vuorovaikutteista (1kor.14:26) , meillä tulisi olla myös yhteys toistemme kanssa päivittäisissä asioissa. Seurakunta tulisi olla ryhmä uskovia joiden keskellä voi jakaa arjen huolet, saa tulla kuulluksi ja saa tukea toista. Alkuseurakunnan aikana seurakunta yhteydessä elettiin siellä, missä ihmiset muutenkin elivät arkista elämäänsä ja uskovat menivät Jeesuksen todistajina sinne, missä Jeesusta tarvitsevat ihmiset olivat. Uskovien yhteys toimi muulloinkin kuin kerran viikossa ja muissakin yhteyksissä kuin järjestetyissä tilaisuuksissa. Veljet ja sisaret kohdattiin kasvoista kasvoihin eikä istuen peräkkäin penkissä.

Jokaisella uskovalla on yhteys Jeesukseen ja Jeesuksen kautta meillä on yhteys toisiimme hengessä mutta täytyy olla myös yhteys arjessa, teoissa eli se näkyvä käytännön yhteys.

Onhan sanottu että usko ilman tekoja on kuollut.

 

Esa Huovila


Mitä tämä on? 21.2.2007


Israelin kansa oli saanut elää läpi ihmeellisten aikojen. Jumala oli osoittanut oman voimansa vapauttaen heidät Egyptistä. Viimeisenä, aivan mahdottomana, ihmeenä oli tapahtunut meren poikki kävely. Ei niinkään meren päällä kävely, vaan meren pohjalla tallustelu. Eikä mitään sukelluslaitteita tarvittu. Suuret vesimassat olivat molemmilla puolilla seininä heidän vaeltaessaan karjoineen jalkoja kastelematta. Siihen samaan mereen hukkui kuitenkin Egyptin mahtava armeija.

Vaelluksen jatkuessa ilmaantui ongelmia. Mistä ruokaa ja juomaa? Pian alkoi kuulua nurinaa kansasta. “Mooses, miksi toit meidät tänne kuolemaan? Egyptissä meillä olisi ollut ainakin ruokaa.”  Monien ihmeiden jälkeenkin epäilys valtasi kansan. Miten on meidän laitamme? Usein totean langenneeni samaan kuin Israelilaiset. Jumala on ollut minulle hyvä. Hän on pitänyt huolta kaikin tavoin. Silti vastoinkäymisten tullen alan niin helposti nurista. En vain aina sisäistä Jumalan mahdollisuuksia. Tiedän Hänet suureksi, mutta voisiko Hän olla juuri minusta niin kiinnostunut, ettei minun tarvitse mistään huolehtia. 

Kansan valittaessa Mooses kääntyy Jumalan puoleen ja saa vastauksen. Seuraavana aamuna ihmiset unen pöpperössään ihmettelevät valkoista kerrostumaa maassa. “Mitä tämä on”, kysymyksiä kaikuu kaikkialta leiristä. Jumala oli lähettänyt mannaa, enkelten ruokaa.
Jouko

Antamiseniloa 15.12.2006

Joulu on kohta ovella ja minäkin odotan joulua innokkaasti, en kuitenkaan yhtä innokkaasti kuin pikku poikana. Pikku pokana merkkasi lahjojen saaminen ehkä eniten, mutta vanhemmaksi tultua niiden merkitys on aina vaan vähentynyt. Oikeastaan on käynyt niin että enemmän odottaa sitä että saisi antaa lahjoja lähimmilleen, kuten vaimolle. Saamisen ilo on muuttunut antamisen iloksi. Niinhän se pitää olla, jos me kaikki antaisimme toisillemme, edes pienen joulun toivotuksen niin jokainen saisi ainakin hyvän joulumielen.

Jos annat veljellesi/sisarellesi hymyn niin saat hymyn takaisin. Jos rakastat niin sinuakin rakastetaan. Helppoa vai onko?

Esa

www.anjalankoskenhsrk.net